Pyöräretkeilyä Cha-Amissa

Aamiaisen jälkeen vuokrattiin polkupyörät päiväksi käyttöömme thaimaalaiselta mieheltä jolla suuret kulta (tai "kulta") sormukset komeili useimmissa sormissa. Mies varmisteli mitä pidän pyörästä, pitääkö satulaa nostaa - "Maybe a little bit" vastasin huvittuneena (satula oli niin matalalla että ajosta ei olisi tainnut tulla mitään), ja eikun satulaa ylös, 200bht kouraan ja sitten mentiin.

Mennä viiletettiin ristiin rastiin kilometritolkulla autojen ja skootteireiden ja mopojen seassa ajotiellä ja välillä liikenne oli melko hurjaa. Syrjäisemmilläkin seuduilla oli kaunista, mutta kuvailut sieltä jäi vähälle.

Siinä polkiessa ei voinut kun ihmetellä erilaisia pieniä ravintoloita, joissa oli pari muovituolia ja pöytää liinasta vedetyn katoksen alla ja menut thaiksi paperi palalla, ja kaikenlaisia pieniä myymälöitä. Myymälät olivat käytännössä kojuja joiden pienelle tasolle oltiin koottu milloin mitäkin; simpukoista tehtyjä tuulikelloja, koruja.. Yhdellä kojulla tason päällä oli limsapulloja ja toisen yllä roikkui puolikas grillatusta porsaasta.

Siinä polkiessamme ohitsemme ajoi lava-auto ja lavalla thaimaalainen hätääntynyt nainen seisoi puhuen kännykkään ja toisella kädellä silitti auton lavalla makaavan miehen otsaa. Mies oli silmät kiinni ja liikkumaton. Sitten auto hiljensi vauhtia ja jattutti ja näin, että lavalla makaavan miehen koko vartalo alkoi kouristella ja koko kroppa alkoi suorastaan pomppia ilmaan. Nainen alkoi huutaa hätääntyneenä ja heitti puhelimen käsistään. Tajusin, että on tosi kyseessä ja nainen alkoi elvyttää kouristelevaa miestä. 

Pysähdyttiin auton taakse Tuomaksen kanssa ja mietin sekunnin ajan pitäisikö lähteä auttamaan elvytyksessä (tuoreessa muistissa vielä koulunpenkiltä ensiapukurssit:'D) kun selkämme takaa kiisi ambulanssi pillit päällä ja nainen vimmatulla tahdilla harjoitti painelupuhelluselvytystä. Ambulanssista hyppäsi nainen ja mies auton lavalle muovipussin kanssa jossa oli mitä erilaisempia vempaimia, ja päätimme samalla poistua siittä paikalta.

Kohta sama lanssi kiisi pillit päällä ohitsemme.

Toivottavasti mies selvisi. Oli kyllä aika hurja näky.

Päädyimme myöhemmin muuten autiolle rannalle. Sinne vain rantamatto ja makaamaan. Muutama tunti taisi vierähtää kun tuli kiire lähteä - taivas oli muuttunut liki mustaksi ja alkoi salamoida ja ukkonen jyrisi kaukana. Poljettiin vimmatulla vauhdilla takaisin omalle rannalle ja hotellia kohti. Tuntui ettei matka lopu millään ja tuuli senkun voimistui että puut meinasi irrota juurineen. Ihmiset pinkoivat pois rannalta. Viime hetkellä ehdittiin takaisin sisälle ennenkuin taivas repesi armottomaan kaatosateeseen. Huh.

Suihkussakäynnin jälkeen sadekin oli jo lakannut. Käytiin vielä vastapäätä tietä rannalla katsomassa aaltoja.
Vatsat tyhjinä lähdettiin syömään Aroy-nimiseen ravintolaan pienen matkan päähän. Ravintolassa oli kelloja. Paljon kelloja. Isoja kaappikelloja siellä täällä, seinillä mitä erilaisempia antiikkisia kelloja. Kelloja oli varmaan sata kappaletta ravintolassa ja kaikki olivat ajassa. Oli hauska kuulla kun kellon lyödessä ilta 7 jokainen kello kumisi. :D 

Syötiin vatsat täyteen ja pähkäilimme ottaisimmeko palanpainikkeeksi changit vai drinkit, päädyimme drinkkeihin. Muutama muurahainen siinä sujahti drinkin seassa kurkusta alas :D Noh vielä en kuollut.

Pitäisi vielä tänään hioa matkasuunnitelmia. Jääkaapissakin pari kylmää juomaa (breezeriä ja smirnoffia) joten _pakko_ varmaan hörpätä suunnittelujuomaa...