Taas Bangkokissa

Vääjäämättömästi reissu lähenee loppuaan ja ilmeisesti samoin intoni ja aikani kirjoittaa blogiin uusia päivityksiä!

Vietnam jäi taakse ja Air Asian siivin lennettiin viimeyönä Bangkokiin.
HCMC:stä jäi eniten ikävä ihania ruokia ja herkkujuomia (muttei liioin kamalaa liikennettä):

Tämä päivä kierreltiin Bangkokin valtavia ostoskeskuksia. Yhdessä oli meneillään valtava muotinäytös ja lehdistöäkin oli paikalla.

Ho Chi Minh Cityn jälkeen Bangkok tuntui pelottavan rauhalliselta, ja suorastaan hiljaiselta. Samoin liikennekulttuuri näiden kahden kaupungin välillä - mitä nyt lentokentältä Bangkokin keskustaan tullessa taksi kaahasi sataaviittäkymppiä yön pimeydessä...
Mutta ero näiden kahden kaupungin välillä oli vähintään yhtä suuri kuin Porin ja Helsingin.

Huomenna on viimeinen päivä reissussa. Saa nähdä mitä sen "kunniaksi" tehdään.
Ainakin jotain paikallisia katukojupöperöitä voisi illalla mennä popsimaan ja hörppäämään kylmää changia. Sitä jos mitä tulee ikävä!

Vastoinkäymisiäkin oli (lennot, vakuutus ym), mutta muuten oli mahtava reissu. Paljon taas nähtiin ja koettiin ja päästiin nauttimaan upeista maisemista ja luonnosta, lämmöstä, kauniista rannoista, hektisistä suurkaupungeista, pienistä satamakaupungeista, hyvästä ruoasta ja juomasta, ihmisten ystävällisyydestä, avuliaisuudesta ja uteliaisuudesta.
Varmasti opittiin paljon uutta, kuten esimerkiksi mitä lentoyhtiötä emme käytä enää koskaan emmekä liioin tiettyä vakuutusyhtiötä.

Omalla, jopa oudolla, tavallaan on mukava palata kotiin Suomeen.
Perun tämän varmasti pian kotiinpääsyn jälkeen. :D
Oma sänky voittaa hotellien ja hostellien vaihtelevien tasoiset pedit eikä Suomessa ainakaan ole niin kauheita öttiäisiä kuin täällä!

Niinhän sitä sanotaan, että välillä täytyy palata kotiin, että voi taas joskus lähteä uusille reissuille. Ja aivan varmasti niitä reissuja vielä tulee, tämähän on ollut vasta alkua, se on varma!

THIS IS HCMC!!!

Tänään käytiin Saigon skydeckillä katsomassa maisemia. Mentiin sen verran kreivin aikaan, että päästiin näkemään kaupunki niin päivänvalossa kuin auringon laskeutuessa. Upeaa jokatapauksessa oli tuolla 49.kerroksessa ja vaikka kustansi 200 000vnd per henkilö niin eiköhän se ollut rahanarvoista.
Pääsi pakoon suurkaupungin hälinää ja kaaoottista liikennettä!
Kuvia otettiin kymmeniä, mutta tässä oheen vain muutama:

Illalla tehtiin jälleen uusi aluevaltaus ja käytiin paikallisessa ravintolassa syömässä..ja juomassa. :D Hyvää oli bbq kana ja drinkit päälle. Tarjoilijat mukavia ja kuuli ekaa kertaa liki kuukauteen sanan suomea sanan verran:"Moi!".
On varmaan ensiviikolla outoa palata Suomeen ja kuulla taas omas äidinkieltään, viimevuonna Suomessa ekaa kertaa matkan jälkeen kaupassa tottakai lipsahti kaikki repliikit kassalla englanninkielellä vahingossa. :'D

Tänään muuten pyörittiin pitkin keskustaa ja Tuomasta ahdisteli kengänkiillottajat ja huumeita taas kaupattiin ja ties mitä.. Jotenkin koomista vaan kohteliaasta huikata että ei kiitos ja äkkiä pakoon ruuhkan silmään. :'D Olin varma että kuolen tänään yliajon uhrina, mutta onneksi elävänä edelleen!
Rahaakin vaihdettii kultakaupalla ja kokoajan sai vilkuilla taakseen, ettei tule ryöstetyksi tai peitepoliisit nappaa haaviin.
On täällä melkoista hulinaa! Aika erilaista menoa kuin esimerkiksi Thaimaassa.

Ho Chi Minh City, Vietnam

Ho Chi Minh City (HCMC), eli entiseltä ja nykyiseltä epäviralliselta nimeltään Saigon, on tällainen miljoonakaupunki eteläisessä Vietnamissa.

Liikenne on hurjaa ja jalankulkijana sai tiet ylittää periaatteella 1. rukoile ja 2. mene!
Lisäksi sai jo karistella kintereiltään liian innokkaita auttajia ja huumekauppiaita.

Kaupunki tunnetaan etenkin sotahistoriastaan ja heti kun oltiin kentältä paikallisbussilla ajeltu keskustaan District 1:lle, etsitty hotelli jalan loppumatkaa ja kirjauduttu sisään hotellimmee nimeltä Walk about hotel suunnattiin sotamuseoon.

War remnants museumissa päästiin tutustumaan Vietnamin sotahistoriaan ja esimerkiksi kaunistelemattomiin valokuviin sodasta. Mieleen jäivät etenkin kuvat kidutusten ja pommi-iskujen uhreista. Giljotiinikin löytyi ja ns. tiikerinhäkkejä, pieniä häkkejä joissa oltiin pidetty useaa ihmistä samassa pienessä häkissa, jossa he eivät mahtuneet kuin makaamaan.
Erityisen kauheita olivat myös kuvat kehitysvammaisina syntyneistä lapsista, joiden vammat johtuivat USAn käyttämistä myrkyistä sota-aikana.

Kierreltiin lähialueita, käytiin syömässä, käytiin katsomassa Notre Damen katetdraali ja piipahdettiin Vincom Center ostoskeskuksessa jossa ei ollut kerrassaan mitään.

Nyt taas täällä hotellihuoneessa, joka muistuttaa ihan vankityrmää. Pieni ja pimeä betoninen koppero.
Täällä on oudosti ikkuna ihan sängynvieressä keskellä betoniseinää, josta näkee kylpyhuoneeseen suihkun eteen. :'D

Vielä kerran kerran Hoi An & Da Nang

Hoi Anissa käytiin vielä kiertelemässä vanhaa kaupunkia ja nautittiin vodkaa ananasmehulla ja long islandeja. :D

Ja murehdittiin jälleen sysipaskaa vakuutustamme.

Sieltä palattiin yhdeksi yöksi Da Nangiin, koska haluttiin olla lähellä lentokentää.

Majoituttiin entuudestaan tuttuun Fansipan-hotelliin, jossa iloksemme huoneemme upgradetettiin eli saimme paremman huoneen kuin mistä olimme maksaneet.

Olihan se kiva nukkua suuressa huoneessa, josta oli näkymä merelle, vaikkakin oli melko sama minkälaisessa huoneessa sitä yhden yön kävi nukkumassa. :D

Da Nangissa päästiin vielä nauttimaan viimeisen kerran upeasta rannasta, lueskelin uutta hyvää kirjaa eteepäin ja välillä käytiin uimassa ihanan kirkkaassa meressä.

Auringonnousua oli kieltämättä kiva katsella tänäaamuna ikkunasta. :)

Ja sitten jatkui matka....

Hoi An, Vietnam

Terveisiä Hoi Anista!

Ollut hiljaiseloa joitakin päiviä, asioista joita en enää millään jaksa alkaa puimaan (lentoyhtiö ja vakuutus löivät lisää kapuloita rattaisiin ja pilasivat muutaman päivän), mutta koitetaanpa jatkaa reissusta nauttimista!

Tänään jäi Da Nang taakse ja saavuttiin Hoi Aniin. Täällä on väkeä enemmän kuin missään mutta eipä ainakaan ehdi murehtia mitään kun näkemistä ja tekemistä riittää, eli hemmetin hyvä!

Sydän kyllä itki kun piti lähteä Da Nangista. Siinä oli paikka mun makuuni. Kaunein ranta missä olen elämässäni käynyt. Adamo-hotelli oli 5/5 ja etenkin sen henkilökunta, auttoivat meitä ihan kaikessa. <3  Ja aamubuffet pöperöt oli ihania.

Hoi Anissa majoituttiin Green Apple hotelliin. Saavuttaessa umpi hiessä saatiin pyyhkeet :D ja pöytä oli jo katettu hedelmillä ja kylmällä mehulla - meitä oltiin jo odoteltu!

Oli muuten "pelottavaa" kuulla kun henkilökunta yhtäkkiä alkoi huutaa Emmaa ja Tuomasta :'D Puhuttelevat meitä etunimiltä kokoajan - näin ei ole missään ennen ollut.

Kiva siisti huone 4 kerroksessa parvekkeella ja ilmainen aamupala 20e ja risat.

Pyykkiä iso säkki pesuun samantien ja sitten taksia tilaan vanhaan kaupunkiin.

Jälleen tuli nähtyä yksi Unescon maailmanperintökohde.

Siellä oli puotia ja väkeä jos jonkinlaista.

Käytiin syömässä MIX restaurant-nimisessä kreikkalaistyylisessä ravintolassa reissun parhaimmat eväät. Oli pitaleipää erilaisilla dipeillä ja pelti jossa oli erilaisia lihoja (sisäfilettä, kanaa, makkaraa, jauhelihapihviä, sisäelimiä...) ja salaattia ja ranskalaisia. Ja huuhdeltiin ne alas Bia Saigonilla. Nam nam.